SIELUN MATKASTA

Minän herääminen

Ihmisen kaksi olemuspuolta

Kun ihmisessä alkaa henkisen heräämisen prosessi, se johtaa vähitellen yhä suurempaan sisäisen ohjauksen aktiviteettiin. Tässä vaiheessa ihminen alkaa huomata, että hänen sisällään vaikuttaa kuin toinen persoonasta erillinen olemuspuoli. Tämä olemuspuoli on minä ja se alkaa puuttua ihmisen elämään yhä selkeämmin, mitä pitemmälle henkisen heräämisen prosessi etenee.

Ihmisen voikin karkeasti jakaa kahteen osaan. Toinen näistä on ihmisen persoona, joka liittyy ennen kaikkea nykyiseen aikaan ja sen ilmennyksiin ja toinen on minä, jonka perusta on henkisessä maailmassa. Ihminen elää lukuisia elämiä ajassa ja paikassa luullen, että kehossa oleva persoona on kaikki itse mitä on olemassa. Tulee kuitenkin aika, jolloin sielu on tarpeeksi jalostunut ymmärtämään, että persoona ja keho ovat ihmisessä ainoastaan pinta. Tässä kohtaa saadaan ensimmäinen sukellus minään, joka antaa yksilölle ensimmäiset merkit omasta laajuudestaan.

Ihmisen jumalallinen osa minä on tietysti ollut aiemminkin ja jatkuvasti läpi kaikki elämät vuorovaikutuksessa persoonan kanssa. Tätä vuorovaikutusta ei ole kuitenkaan tiedostettu aiemmin lainkaan ja minän viestit on koettu vain oman persoonan tuotoksiksi. Näin ihminen on elänyt vuosisatoja täysin tietämättömänä omasta todellisuudestaan tuntematta itseään lainkaan. Kuoleman portti on ylitetty monta kertaa tiedostamatta elämän jatkumista sen jälkeen. Vasta henkisen heräämisen jälkeen ihmisen syvyydessä piilevä minä alkaa nousta yksilön tietoisuuteen.

Kokonaisuudessaan minän herääminen on vähittäinen ja asteittain etenevä tapahtuma. Minän kannalta mitään heräämistä ei tapahdu, sillä minä on ollut läsnä aina. Nyt se vain alkaa päästä persoonan tajuntaan, joka alkaa tulla tietoiseksi jostakin paljon suuremmasta oman itsen sisällä. Minä on kuin sininen taivas, joka on persoonan pilvien takana piilossa. Vähitellen nämä persoonan pilvet alkavat raottua ja minä alkaa välähdellä persoonan tietoisuuteen. Näin persoona kokee, että häneen alkaa kuin tihkua ohjeita sisäpuolelta.

Ihmisessä on siis kuin salattuna piilevä olento, joka nukkuu. Tämän olennon herääminen ihmisessä tapahtuu, kun ihminen alkaa kääntyä sisäänpäin ja tajuaa, että hän ei ole mitään ajallista eikä mitään fyysistä. Niin kauan kun ihminen vielä nukkuu kehossaan, hän on vain oma ruumiillisuutensa ja persoonansa vanki vailla mitään korkeampaa luontoa. Myös ihmisen toiminta on silloin vielä suppeaa, hengetöntä ja aineellisuuteen keskittyvää vailla korkeamman itsen ohjausta.

Ihminen matka ajassa ja paikassa

Ennen kuin minä voi ryhtyä ihmisolennon tiedostetuksi ohjaajaksi, ihmisen täytyy ymmärtää oma pitkä matkansa ajassa ja paikassa. Näin alkaa ihmisen elämän tärkein matka; matka itseen. Tätä ennen ihminen on kuvitellut olevansa ainoastaan vanhempiensa tuote ja syntyneensä olemassaoloon näiden kautta syntymässä. Tämä fyysinen syntymä aletaan kuitenkin nyt käsittää vain omaa kehoa ja persoonaa koskevaksi tapahtuvaksi. Tajutaan, että varsinainen itse on ollut olemassa jo paljon tätä ennen.

Kun ihminen alkaa tiedostaa, että sielu on kulkenut ajassa ja paikassa pitkän aikaa ennen nykyistä maaelämää, alkaa myös tietoa näistä aikaisemmista maaelämistä vähitellen tihkua persoonan tietoisuuteen. Tämä prosessi etenee henkisen edistymisen myötä, kunnes se saavuttaa lakipisteensä ja ihminen kykenee tarkastelemaan avoimesti eri inkarnaatioissa elettyjä elämiä. Ihminen tiedostaa eläneensä miehenä ja naisena varsin erilaisissa kulttuureissa vaihtuvina maallisina aikoina. Joidenkin yksilöiden kohdalla omien reinkarnaatioiden tutkimus vie myös toisille planeetoille.

Ihminen on siirtynyt elämässään lukuisia kertoja kuoleman portin taakse hämmästyneenä siitä, että ei kadonnutkaan kuolemassa. Ihmisen henkinen osa on irronnut kehosta siirtyen henkiseen maailmaan käyden ensimmäiseksi siellä läpi viimeksi eletyn menneen elämänsä. Tässä kohtaa ihmisen on mahdollista kokea kaikki se, mitä hän aiheutti elämässään muille eläville olennoille eli tarkkailla ja kokea oma toimintansa kuin peilikuvana toisten kautta. Näin saavat selityksensä myös ne yhtäkkiset onnettomuustilanteet, joissa ihmiset ovat kokeneet irronneensa fyysisestä kehostaan nähden menneen elämänsä kiitävän kuin filminä silmiensä edessä. Tosin näissä tapauksissa ihminen ei ole vielä lopullisesti katkaissut yhteyttään fyysiseen kehoonsa ja tietoisuus on palannut kuoleman porteilta takaisin loukkaantuneeseen kehoon jatkaen elämään siinä.

Yksilö tulee pysähtymään ja kysymään, mitä järkeä tällaisissa lukuisten elämien sarjassa ylipäätään on. Eräs selitys reinkarnaatiotielle löytyy siitä, että ihmisen on tarkoitus löytää oma henkinen perintönsä juuri aineen matkalla. Ihmisen tie on syntyä aineeseen ja valaista aine eli löytää makrokosmos mikrokosmoksesta. Ja vasta tämän tiedostamisen jälkeen voidaan palata takaisin tilaan, jossa aineellisia inkarnaatioita ei enää tarvita. Tietoisuus tuodaan toistuvasti alas aineeseen ja vähittäisessä prosessissa keho valaistaan tietoisuudella maallisella alttarilla. Näin ihminen nousee aineessa ruumiinsa ristin voittajaksi ja ymmärtää tulleensa tähän maailmaan, mutta ei olevansa tästä maailmasta, kuten viisas nazarethilainen kerran opetti.

Kuoleman kokemuksen yksilöllisyys

Kuolemassa on jokaisen yksilön kohdalla yhteneväisiä ja erottavia tekijöitä. Kuten aiemmin tuli ilmi, jokaisen ihmisen henkinen minä irtoaa ruumiista kuoleman hetkellä. Näin jäljelle jäävä ruumis on enää vain kuori, jota kerran ohjasi henkinen olento. Se miten kuoleman jälkeinen tila koetaan, onkin jo paljon riippuvainen yksilöstä, joka kuoleman kokee.

On valtavan suuri merkitys ihmiselle itselleen, että hän käsittelee päivätajunnassaan elämänsä aikana omaa henkistä luontoaan ja alkaa tajuta olevansa ajallisuuden sijasta ajaton olento. Tämä henkisen maailman ja oman henkisen itsen tiedostaminen aineessa johtaa kuolemassa tietoiseen siirtymiseen syvälle henkiseen maailmaan. Tämä kuoleman kokemus eroaa paljon sellaisesta yksilöstä, joka ei ole käsitellyt tai tiedostanut millään tavalla omaa henkistä luontoaan maisella matkallaan.

Kuolema sellainen ihmisen kohdalla, joka ei ole maisella matkallaan lainkaan tajunnut henkistä luontoaan, on tiedottomuuden takia ongelmallisempi kuin henkisesti tietoisen ihmisen. Henkistä todellisuutta tiedostamaton ihminen usein hämmästyy omaa tilaansa heti kuoleman tapahduttua. Hän ei voi ymmärtää, missä on ja mitä hänelle on tapahtunut. Näin hän voi joissakin tapauksissa torjua henkisestä maailmasta tarjotun ohjauksen ja jäädä liikkumaan maisen elämänsä ympärille seurailemaan niitä aineellisia maisia jälkiä, jotka juuri jätti taaksensa. Hän ei ymmärrä liikkua syvemmälle henkiseen maailmaan, vaan kohdistaa kaiken kiinnostuksensa niihin aineellisen maailman ilmiöihin, joihin hänen mennyt elämänsä liittyi.

Tämä ilmiö selittää osin ns. kummitus-ilmiön, jota tänäkin päivänä käsitellään usein median piirissä. Tällainen henkistä todellisuutta tiedostamaton ihminen pyrkii kuolemansa jälkeenkin hyvin kiinteästi edelleen vaikuttamaan elämään, jonka juuri jätti taakseen. Joissakin tapauksissa hän onnistuu myös saamaan aikaan aineellisia ilmiöitä henkisen verhon toiselle puolelle aineelliseen maailmaan. Aineellisessa elävät ihmiset kokevat nämä ilmiöt sitten yliluonnollisena kummitteluna.

Kontakti omaan henkiseen perheeseen

Ihmisen herääminen omaan olemassaoloonsa synnyttää myös tietoisuuden sirpaleita omasta entiteetistä, jonka osanen ihminen on. Tämä entiteetti käsittää lukuisia sieluja ja ihmisellä on erityinen yhteys juuri oman entiteettinsä jäseniin. Vähitellen ihminen alkaa saada tietoa entiteettinsä jäsenistä, joista osa on inkarnoitunut, kuten ihminen itsekin. Yhteyksiä voidaan luoda myös niihin entiteetin jäseniin, jotka eivät ole inkarnoituneet, vaan jotka toimivat auttaen henkisestä maailmasta käsin joidenkin ollessa ihmisen henkisinä oppaina.

Parhaimmillaan tietoisemmat omat entiteetin jäsenet saattavat ottaa yhteyttä henkisesti heränneeseen ihmiseen ja tukea tiedostamisen prosessia. Tämä yhteys voi tapahtua päivätajunnassa normaalina kohtaamisena tai yön aikana unessa. Henkisesti tietoinen ihminen alkaa käsittää, että unitila ei ole vain jokin epätietoinen tila täynnä tarkoituksettomia kuvia, vaan matka henkiseen, jonka anti voidaan vastaanottaa tiedostamisen kautta. Tietoinen ihminen alkaakin vähitellen tarkkailla unimaailmaansa toisella tavalla kuin ennen. Hän alkaa erottaa kehonsa tuntemusten ja unisymbolien seasta myös suoraa henkistä informaatiota ja opastusta.

Kokonaisuudessaan on koko entiteetin etu, että sen jäsenet etenevät kukin ajallaan kohti tietoista ymmärrystä. Entiteetin osaset ovat yhteydessä toisiinsa sielun tasolla jatkuvasti ja jonkun toisen entiteetin osasen henkinen edistyminen vaikuttaa kohottavasti muihin entiteetin jäseniin. Näin henkisesti tiedostavalle ihmiselle nousee vastuu omasta edistymisestä. Hän on osa palapeliä, jossa oman osan tilanne vaikuttaa muihin osiin. Hän ei ainoastaan itse hyödy edistymisestään, vaan siitä saa virtaa koko oma entiteetti ja sen lukuisat sielujäsenet.

Maisella matkalla kohti täydellistä valaistumisen tilaa on aina ongelmia, ansoja ja myös takapakkia tulee. Tietoinen ihminen pyrkii kuitenkin jatkuvasti korjaamaan tietään ehyemmäksi ja henkisesti kestävämmäksi, jotta se tukisi omaa edistymistä. Ihmisen tie käy aineen maailman orjuudesta kohti aineellisen täydellistä hallintaa ja orjasta tulee tietoisuuden myötä lopulta mestari. Näin myös takapakit ja aineessa tehdyt erehdykset tulevat yksilön voimaksi, sillä ne lisäävät kestävyyttä kohdata maallisia ongelmia. Kokonaisuus tukee periksi antamatonta suhtautumista, jossa epäonnistumiset voidaan nähdä arvokkaina kokemuksina, joiden läpikäyminen johtaa ansojen ylittämiseen ja yhä suurempaan henkiseen ymmärtämiseen.

Ihmisen henkisen matkan edetessä aletaan myös tuntea omien henkisten keskusten eli chakrojen toiminta yhä selkeämmin. Näin aletaan erottaa, mitkä toimenpiteet ja elämän tavat aktivoivat ja mitkä taas passivoivat omien chakrojen toimintaa. Ihmisolennon henkisessä ruumiissa olevat seitsemän päächakraa ovat kuin nukkuvassa tilassa siihen saakka, kunnes minä alkaa tietoisesti tehdä töitä näiden energiakeskusten kanssa. Aktivoimisen prosessi chakroissa lähtee liikkeelle heti, kun ihminen alkaa olla tietoinen niistä.

Lopulta tietoinen ihminen rakentaa koko fyysisen elämänsä tukemaan henkisen minän yhä suurempaa heräämistä omassa persoonassa. Suhtautuminen kaikkeen maalliseen elämään aletaan kokea tämän kautta. Sellaiset fyysiset elämän tavat, jotka oli opittu tapojen ja ympäristön vaikutuksesta, saavat jäädä. Tilalle nousee uusia tapoja, jotka voivat edesauttaa henkistä matkaa. Ruumis nähdään tässä vain sielun ajoneuvona, joten oman kehon hyvinvoinnista huolehtiminen helpottaa minän toimintaa ihmiskokonaisuudessa. Yleensä henkisen heräämisen ensimmäinen vaihe onkin omien elämäntapojen kokonaisvaltainen puhdistaminen.

Henkisen tiedon merkitys

Kun ihmisen minä alkaa herätä, alkaa henkisen tiedon etsintä. Yksilö lukee ja kahlaa läpi valtavan määrän erilaista henkistä tietoa. Yksilö tavallaan alkaa tehdä tilaa itsessään yhä suuremmalle ja vapaammalle minän toiminnalle luomalla henkisiä käsitteitä myös oman persoonansa tietoisuuteen. Tavallaan tässä on siirrytty henkisen heräämisen eteiseen. Parhaimmillaan tämän henkisen tiedon keräämisvaihe johtaa yhä suurempaan innostumiseen siitä, mitä on löydetty ja saa yksilön myös jakamaan tietoa eteenpäin. Tämä voi tapahtua monissa eri muodoissa luennoista kirjoittavaan tiedottamiseen.

Lopulta kuitenkin kaikki käsitelty henkinen tieto on kyettävä itse henkisesti tutkimaan. Tämä vaihe voi tapahtua vasta, kun ihmisen omat henkiset energiakeskukset on herätetty. Onkin olemassa kahdenlaisia henkisiä tuotteita. Niitä, joiden tuottaja ei vielä kerro sitä mitä kokee, vaan sitä mitä on lukenut tai kuullut ja niitä, joissa kerrotaan omista henkisen tutkimuksen tuloksista. Myös ensin mainittu on tärkeä vaihe henkisellä tiellä ja siinä luodaan maaperää kokea henkinen maailma itse. Ihminen tuottaa henkistä tietoa tässä tapauksessa, jotta voisi itse ymmärtää ja muistaa hengen totuuden paremmin. Lopulta kaikki henkinen tieto on aina ollut ihmisessä, mutta sen nostaminen tietoisuuteen aineessa on prosessi, joka ottaa aikaa.

Minkäänlaiset aineet eivät voi nopeuttaa ihmisen henkistä heräämistä. Erilaiset huumeet tai sienet ainoastaan luovat yhä uusia esteitä henkisen tien kulkijalle. Huumaavat aineet raottavat henkistä ovea sen hetken, kun aineen vaikutus kestää, jonka jälkeen tämä ovi menee yhä tiukemmin kiinni. Aineiden avulla henkiseen kokemiseen pakotettu ihminen ei ole vielä valmis kestämään oikealla tavalla henkistä maailmaa ja yksilö kokee valmistautumattomana asioita, joiden pitäisi nousta esiin vasta luonnollisen henkisen edistymisen myötä. Tästä seuraa yleensä erilaisia ongelmia, sairastumista ja pahimmillaan mielenterveyden järkkymistä. Samalla aineet tekevät henkiseen kehoon vääristymiä, joiden korjaamiseen voi mennä hyvinkin kauan aikaa.

Näin kaikki huumaavat aineet ainoastaan pitkittävät oikeaa huolellisesti valmisteltua henkistä heräämistä. Lopulta ihmisen täytyy olla syvästi ja pysyvästi erossa kaikista huumaavista aineista ennen kuin minkäänlainen todellinen henkinen tutkiminen voi alkaa.

Valaistuminen on luonnollista

Ihminen alkaa olla maallisen inkarnaatiosyklin loppuvaiheessa, kun omat henkiset keskukset heräävät. Tietyssä vaiheessa peruschakraan kääriytynyt kundaliinivoima lähtee liikkeelle ja kulkee lopulta ihmisen henkisen kehon läpi herättäen chakrat. Tämän jälkeen ihminen saa käyttöönsä erilaisia uusia kykyjä, jotka tätä ennen ovat olleet piilevänä ihmisolennossa. Ihmisestä tulee selvänäköinen ja hän kykenee itse tutkimaan maailmaa henkisin aistein.

Kundaliinivoima herää ihmisessä liikkeeseen kun sen oikea aika on. Joissakin henkisissä piireissä tätä voimaa pyritään voimakkaasti aktivoimaan. Lopulta kuitenkaan mitään kundaliinin heräämistä ei voi tapahtua ennen kuin ihminen itse on valmis kestämään kundaliinin liikkumisen. Ellei tähän olla valmiita, on liian aikaisin nouseva kundaliini enemmän ongelma kuin vapautus aiheuttaen ihmisen kehossa pahimmillaan sairauksia.

Olennaista on puhdistaa elämän tavat huolellisesti, jotta kundaliini pääsee virtaamaan ihmisen henkisten kanavien läpi esteettä. Ellei näin ole tapahtunut, väärät ajatukselliset ja aineelliset elämäntavat luovat chakroihin sameutta ja likaa, joka kundaliinin on poltettava pois. Tästä palamisprosessista aiheutuu aina ihmiselle fyysisiä ongelmia, joten mitä puhtaampien energiakeskusten läpi kundaliini saa kulkea, sitä ongelmattomammin henkinen herääminen etenee.

Minkäänlaisia nopeutettuja henkisten energiakeskusten herättämistoimia ei tarvita. Kun valmistelutyö on tehty huolellisesti, chakrat heräävät luonnostaan. Jooga on yksi hyvä tapa edesauttaa ruumiin henkistä vastaaottokykyä. Tiedostamisen prosessi johtaa elintapojen muuttamiseen ja oma toiminta alkaa tukea myöhemmin tapahtuvaa kundaliinivoiman liikkumisen alkamista. Ihmisen valmistaessa huolellisesti kehonsa kestämään energiakeskusten avautumisen tapahtuu kaikki oikeassa järjestyksessä ilman ongelmia.

Ihmisellä on henkinen suunnitelma, jota valvotaan. Siten tuskailu sen suhteen, koska on valmis kokemaan kundaliinivoiman liikkeen tai tiedostetun ruumiista irtautumisen, on turhaa. Ihminen valmistaa itseään pala palalta kohti henkisyyden huippua. Kaikki maalliset haastavat kokemukset sitä ennen ovat lopulta valmistelua tälle. Kärsivällisyys tässä kannattaa. Kun ihminen luottaa siihen, että oma rauhallisuus ja yksinkertaiset puhtaat elämäntavat palkitaan myös henkisesti, ovi aukeaa.

Lopulta mitä muuta tärkeämpää voisi olla? Tämä kun on se tärkein ja lopullinen syy, miksi tällä matkalla olemme ja miksi minä kirjoitan ja sinä juuri nyt luet tätä tekstiä.

– Pekka Tamminen


Ihmisen rakenne

Ihminen koostuu kolmesta osasta. Nämä ovat ihmisen keho, sielu ja henki. Kun ihmisen keho luotiin, henkiosa oli tietysti jo olemassa. Ihmisen henkinen osa on henkisessä valtakunnassa aina ja tämä osa ei koskaan lähtenyt matkalle. Näin ihminen on osa Alkulähdettä tai Jumalaa ikuisesti. Hengen ja kehon välille tarvittiin välittäjä, jonka kanssa ihminen kulkee, kunnes mainen matka inkarnaatioineen on ohitse. Tämä välittäjä on ihmisen sielu.

Ihmisen henkinen matka on siten sielun matkaa. Kun ihminen elää yhden fyysisen elämän, hän elämänsä jälkeen vie elämästä kerätyt hedelmät sielulleen ja tämä sielu laskeutuu uudelleen inkarnaatioon ja maan elämään, kun oikea aika on. Ihmisen ikuinen henki on jatkuvassa yhdeydessä ihmiseen ja hän saa yhteyden tähän osaansa milloin tahansa myös kehossa eläessään.

Ihmisen sielu liikkuu siten ajassa ja laskeutuu aina uuteen luotuun ihmisen kehoon. Välillä tämä keho on nainen ja välillä mies. Kuolemassa sielu yhtyy täydellisesti tietyssä kohtaa myös aina henkiosaan, kunnes taas sielu lähtee kohti maallista tasoa ja kohti uutta inkarnaatiota.

Useiden elämien ketju tähtää ihmisen valaistumiseen. Tämä valaistuminen tarkoittaa, että ihminen on tuonut henkisen totuuden ja sen käsitteet fyysiseen kehoonsa, ajatuksiinsa ja käsitteisiinsä. Valaistuminen etenee inkarnatioista toiseen vähitellen, kunnes ihminen täyttyy henkisestä valosta ja tiedosta ja tunnistaa kohtalonsa.

Ihminen elää myös sellaisia elämiä, joissa kulunut aika uhrataan pelkästään vielä aineelle. Tälläinen elämä valmistaa sitä tilaa, jossa ihminen alkaa luoda henkisiä käsitteitä intuitiostaan. Vaikka niitä ei vielä ihmisessä tuollaisessa elämässä näkyisikään, hän eräässä mielessä tekee tilaa niille tutkimalla fyysistä, jotta se voi poistua henkisen tieltä. Kun ihminen alkaa saada todisteita henkisen ja sielun elämän olemassaolosta, hän alkaa yhä enemmän avautua näitä kohti. Nämä tasot todistetaan ennen kaikkea ihmisen sisällä. Ulkoiset todisteet ovat aina lisämateriaalia sisäiselle visiolle.

Ihminen henkisenä olentona eli ennen maisen tason olemassaoloa vain henkenä. Sielu on luotu välittäjäksi, jotta ihmisen mainen matka ja inkarnaatiotie voidaan läpikäydä. Kaikkein suurin uutinen ihmiselle on, kun hän sen kirkkaasti oivaltaa, että hän on henkisen valtakunnan ikuinen jäsen. Mikään ei ole koskaan tätä osaa pois vienyt, vaikka tietoisuus siitä maan matkalla olisikin kadonnut. Kun tämä tietoisuus uudestaan löydetään maisella matkalla, on se henkisen voitto aineesta ihmisessä. Näin ihminen kävelee kerran tietoisena henkisenä olentona takaisin henkiseen valtakuntaansa, josta hän kerran fyysiselle matkalleen lähti.

Mitä kuolemassa tapahtuu

Ihmisen kuolema päättää yhden inkarnaation. Kun fyysinen keho lakkaa toimimasta, ihmisen sielu irtoaa lopullisesti kehosta. Näin se liikkuu henkiseen maailmaan ja mikään ei enää yhdistä sielua keho-osaan. Keho alkaa välittömästi mädäntyä.

Vanha sanonta uni on kuoleman sisar on hyvin henkinen sisällöltään. Ihminen kun irtoaa joka yö nukahtaessaan myös kehostaan ja poistuu sieluna henkiseen maailmaan. Ainoa ero tässä on kuolemaan verrattuna, että ihminen yhdistyy hopealangan kautta vielä sielullisesti kehoonsa. Näin ihminen palaa aamulla taas kehoon, joka pysyy elävänä sängyssä. Kuolemassa hopealanka katkeaa, eikä sen kautta enää virvoiteta fyysistä kehoa.

Kuolema on siten vain fyysisen kehon kuolema. Ihmisen sieluosa ja henkiosa ovat olemassa, kuten ennenkin. Näin monelle henkiseen maailmaan siirtyneelle ihmiselle on ollut suuri yllätys, että on yhtä elävä kuin ennenkin, vaikka fyysinen keho katosikin jonnekin.

Ihminen kohtaa kuoleman jälkeen kuolleet omaisensa. Ihminen on syvällä itsessään tiennyt, että he eivät ole kadonneet minnekään. Vain nukahtanut tietoisuus on voinut hävittää ajatuksista läheiset ihmiset. Mikään muu ei ole heitä koskaan hävittänyt.

Ihmisen ensimmäinen vaihe kuoleman jälkeen on ns. kiirastuli-vaihe. Tällä tasolla ihminen käy läpi eletyn elämänsä lopusta alkuun. Hän kohtaa kaiken elämässä tekemänsä siten, että hän kokee kaiken vastapuolen kautta. Se minkä tein muille koetaan nyt itse. Ihminen tavallaan puhdistuu tässä vaiheessa siirtyäkseen ylöspäin henkisessä maailmassa. Tämä vaihe on huomattavasti kevyempi, jos ihminen on elänyt aikaa positiivisten tekojensa kautta. Tässä tasossa saamme selkeästi nähdä, mitä negatiiviset tekomme saivat aikaan.

Kiirastulivaiheen kesto riippuu sielusta, mutta aina sen jälkeen siirrytään astraaliseen kerrokseen. Tässä osiossa tavataan omat maalliset omaiset ja kuolleet läheiset. Ihminen jatkaa astraalisen kerroksen jälkeen ylemmäs läpi mentaalisen, kausaalisen ja buddhisen kerroksen henkisille tasoille ja kaikkein korkeimpaan osaansa. Sieltä ihminen alkaa jälleen laskeutua kohti maista inkarnaatiota, kun oikea aika sille on, ellei maallista kiertoa ole suoritettu loppuun.

Kokonaisuudessaan henkiseen maailmaan siirtyminen on ihmiselle valtava elämys, koska hän kokee olemassaolonsa täydellisen kevyeksi ja vapaaksi. Vain kiirastulivaiheen puhdistusosa, jossa maan kuonat puretaan pois, voivat olla henkisesti kuormittava jakso. Muuten ihminen kokee rauhan vallanneen siten itsensä, että hänestä itsestään on tullut osa harmoniaa, jota koko henkinen maailma edustaa.

Jälleensyntymä

Ihminen on jälleensyntyvä olento. Tämä asia kirkastuu lopullisesi ihmiselle siinä vaiheessa, kun hän itse alkaa saada tietoa omista aikaisemmista ja mahdollisesti myös tulevista elämistään. Tämä jälleensyntymä koskettaa vain ihmisen sieluosaa, joka laskeutuu yhä uudestaan maalliseen kehoon niin kauan, kunnes henkinen on läpivalaistu fyysisessä kehossa.

Ihmisen jälleensyntymä voidaan nähdä ennen kaikkea mahdollisuutena. Ihminen saa aina uuden tilaisuuden luodata henkistä todellisuutta fyysisessä kokonaisuudessaan yhä syvemmälle. Hänen henkiset helmensä ovat pysyviä. Ihminen vie löytämänsä henkiset tosiasiat aina sieluunsa ja uudesssa inkarnaatiossa jatketaan henkisen tietoisuuden syventämistä.

Ihminen vaihtaa aikaa ja paikkaa maallisessa järjestelmässä sen mukaan, mikä kulloinkin tukee hänen päämääriään. On aina yhden elämän päämääriä, vaikka lopullisin päämäärä on henkinen tieto ihmisessä. Lopulta kokonaisuus tukee henkisen tietoisuuden saavuttamista.

Ihminen valitsee aina myös oikeat ihmiset, vanhempansa, sisaruksensa ja ystävänsä suunniteltuja päämääriä silmällä pitäen. Matka on monipolvinen ja myös tutkimusmatka maalliseen järjestelmään ja sen ominaisuuksiin on ihmiselle tietä kohti henkistä tietoisuutta. Kun elämien sarja on ohitse ja tietoisuus kypsä henkiselle informaatiolle, nähdään tarkoituksellisena, että on saatu myös tietoa aineen tuomasta huumasta. Se toi tietyn tyytyväisyyden, mutta ei sammuttannut henkistä janoa ja tuonut olemassaolon tarkoitusta. Ihmisen on tunnettava myös se, mikä ei valaise hänen olemustaan.

Ihminen on siten elänyt eri mantereilla, eri maissa ja erilaisissa historiallisissa ajoissa maallisen elämän eri vaiheissa. Hän on ollut äiti, isä, sisko, veli ja varsin erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa kerjäläisestä hallitsijaan. Näin mennyt historiamme on itsemme tekemää. Synnymme maailmaan, jonka itse ympärillemme rakensimme.

Jokainen ihminen paljastaa itselleen vähitellen jälleensyntymän todellisuuden. Näin yksi tärkeä osa henkistä palapeliä aukeaa. Henkinen palapeli avataan pala palalta ja näin ihminen avaa itse itselleen oven henkiseen taivasmaailmaan muuttumalla sen kaltaiseksi jo ihmisenä ollessa.

Karma

Maailmassa vaikuttaa jälleensyntymä-lain lisäksi toinen henkinen laki, jota nimitetään karmaksi. Molemmat ovat tasaavia lakeja ja ne antavat ihmiselle suuntaviivoja, minne elämässä kulkea. Sanonnat “sitä saa, mitä tilaa” ja sen edestään löytää, minkä taakseen jättää” sekä “positiivinen vetää puoleensa positiivista ja negatiivinen negastiivista” viittaavat karmaan. Karma ilmenee kaikkien ihmisten valintojen seurauksena, mutta yksilön tietoisuuden mukaisesti karman toimeenpanoaika vaihtelee.

Kun ihminen on sielutilassaan karman tekemisvaiheessa, joka tarkoittaa, että ihmisen kokemukset ihmismaailmasta ovat vielä vähäisempiä ja tietoisuus ei ole vielä suuntautunut henkisiin asioihin, negatiivisen karman toimeenpanoaika on pitempi. Näin ihmiselle jää aikaa tutustua niihin elämän ilmiöihin, jotka tuottavat esteitä omalle tielle. Vähitellen elämän pyörässä hän huomioi, että se mitä teen toisille, palaa minulle itselle lopulta takaisin. Karman toimeenpanoaika nopeutuu, mitä enemmän ihmisen tietoisuus tavoittaa henkisiä lakeja.

Ihminen tekee tiedostamattomassa tilassaan paljon negatiivista karmaa. Kun tietoisuus jossakin elämässä aukeaa, ihminen alkaa purkaa tätä karmakuormaa. Hän tiedostaa selkeämmin, mitkä asiat vievät eteenpäin ja luovat positiivisia seurauksia ja myös purkavat karmaa. Samalla hän alkaa tarkkailemaan tarkemmin omia valintojaan ja sitä, mitä ne aiheuttavat muille eläville olennoille. Ihminen tasaa elämän pyörässä lopulta karmansa.

Karmalle ovat omat toimeenpanijansa henkisessä maailmassa. Karma ei ole koston laki, vaan ihmisen positiivinen muuttuminen omassa elämässään luo aina seurausvaikutteen. Hän voi kokonaisuuden kannalta myönteisillä teoilla polttaa omaan karmaansa. Kenellekään ei anneta enempää kuormaa kuin hän jaksaa kantaa, vaikka joissakin elämäntilanteissa näin voisikin tuntua. Jokaisesta tilanteesta on olemassa ovi ulos.

Karmaa siis sovelletaan käytäntöön. Ihmisen oma henkinen tila huomioidaan tässä. Lain tarkoituksena on saada ihminen huomaamaan, että elävät olennot ovat kokonaisuus ja osa samaa voimaa ja Alkulähdettä. Jos kuritamme yhtä kokonaisuuden osaa, sen on palattava meille. Eihän koira voi purra häiritsevää häntäänsä ilman kipua.