Marja Ikivalo: Rakkauden voima kannattelee meitä

Kävelin tässä päivänä eräänä kauniissa lähimetsässäni ja pohdin sitä, mitä oikeasti tarkoittaa nöyrästi Jumalan Tahtoon antautuminen. Vaikka ymmärrän Jumalan olevan Kaikkiallinen Rakkaus, jonka Ykseydessä koko ajan olemme – vaikkemme sitä välttämättä muista ja tunnista – en kuitenkaan ole aivan ymmärtänyt tämän Rakkauden varassa elämisen käsitettä. Sanat ”nöyryys” ja ”antautuminen” toivat usein mieleeni jotain nöyryyttämiseen, alistamiseen ja alistumiseen liittyvää, joten tiesin, että tarvitsen apua Rakkauden edessä antautumisen oikeanlaiseen ymmärtämiseen. Joten pyysin Pyhää Henkeä antamaan minulle jonkin mielikuvan, jonka avulla voisin paremmin käsittää tätä asiaa.

Ja pian tämän mielikuvan sainkin. Näin itseni kellumassa kesäisessä lämpimässä järvessä. Kelluminen on yksi lempiasioistani maailmassa. Joka kesä odotan veden lämpenemistä niin, että pääsen kellumaan kaikessa rauhassa kesän kauneudessa. Kiitin mielikuvasta ja aloin kysellä lisää siitä, mitä kelluminen oikein tarkoittaa nöyryyden käsitteen yhteydessä. Sain viestin, että juuri tästä Jumalan edessä nöyränä olemisessa on kyse. Se on jotain hyvin rentoa, lempeää ja nautinnollista. Kelluessa ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Veden kannatteluun vain luotetaan. Kaikki oma kireä ja hätääntynyt puuhaaminen lopetetaan, huokaistaan syvään ja annetaan sekä kehon että mielen rentoutua. Miten ihanaa se onkaan!

Oli jännittävää saada tietää, että Jumalalle antautuminen voisi olla jotain näin kivaa ja helppoa! Nöyryys itseä suuremman Voiman edessä ei olekaan itseni ruoskimista omalla mitättömyydelläni tai itseni alentamista, vaan se on kevyen suhtautumistavan omaksumista omaa elämääni ja persoonaani kohtaan. Se on irti päästämistä siitä, että kynsin hampain yritän pitää pientä itseäni elämäni ohjaksissa. Se on luopumista loppumattomista ja stressaavista ponnisteluistani, joilla yritän väkisin hallita elämän virtaa. 

[Lue lisää...]

Mäkelä: Rauhansopimus

Tekemällä rauhansopimuksen itseni kanssa pelastan havaintomaailmani! 

Tämä johtuu siitä, että en näe silmilläni, vaan mielelläni. Kaikki havaintomaailmassani näyttäytyvät tapahtumat ja asiat ovat sisäisessä tietoisuudessani tapahtuvia asioita. Itseni ulkopuoliselta näyttävät tapahtumat ovat itse asiassa vain monien itsejeni kokemusmaailmaa, osia omasta ihmisyydestäni, jotta voisin nähdä ja kokea itseni eri puolet, ja anteeksiantaessani itselleni oman valheellisen näkökykyni luoman havaintomaailman voin herätä muodon maailman unesta todellisen Itseni totuuteen – Henkeen! 

Täällä maailmassa näennäisesti eläessäni olen päättänyt, että haluan kokea kaikkien näkemääni maailmaan kuuluvien ihmisten kivut ja kärsimykset inhimillisesti ja tasapuolisesti. Jotkut ovat uhreja, toiset taas uhrien tekijöitä. Jotkut haluavat sotia, toiset taas haluavat elää rauhassa. En voi ihmisenä ymmärtää suurta suunnitelmaa ja miksi näitä eri rooleja tarvitaan. Sovittaaksemme karmaa? Tasapainottaaksemme itseämme? Eheytyäksemme Hengen yhteyteen? Uskon kuitenkin, että kaikki näkemässäni maailmassa palvelee halukkuuttani palata takaisin Hengen Kotiin. Mitä kovemmaksi ja pelottavammaksi havaintomaailmani muuttuu, sitä enemmän kaipaan Kotini Rauhaa ja Rakkautta! 

Miksi meillä ei ole rauhaa? 

Tahtomme kokea erillisyyden kiehtovaa tarinaa on luonut maailmamme ja kehojemme kärsimyksen. Korkeimman Tahto ei koskaan halunnut meille maailman tuskaista todellisuutta, vaan Hänen rakkaudellisen tahtonsa toteutumista. Ihmismieli on jakautunut, pirstaloitunut ja uskoo olevansa erillinen Alkulähteestään, perimmäisestä Totuudesta. Tämä Totuus ei voi koskaan esiintyä mielen maailmamme harhaisissa unissa, joita Alkulähde ei ole luonut.  

Totuuden ja harhojen välinen rajatila tarjoaa meille kuitenkin yhden keinon pelastukseen. Anteeksiannon Valo, Pyhä Henki, asuu tuossa rajatilassa heijastaen Totuutta mieleemme parantaen erillisyyden harhamme ja tehden tekemättömäksi sen, mitä ei koskaan tehty. [Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Rakkauden, turvan ja luottamuksen löytäminen

Me olemme koko ajan Kodin turvassa, mutta olemme nukahtaneet. Meidän todellinen Kotimme on Kaikkeus, mitä myös Taivaaksi, Alkulähteeksi tai Jumalaksi voidaan kutsua. Olemme oikeasti koko ajan Ykseydessä, Ykseyttä, yhtä kaiken kanssa. Kaikkeus on todellinen olemuksemme.

Koska Kaikkeus on Kaikki-Mitä-On, se sisältää myös ajatuksen omasta vastakohdastaan, eli ei-Kaikkeudesta, ei-Ykseydestä. Ja sitä olemme nyt kokemassa. Olemme kokemassa pienenä, erillisenä yksilönä olemista. Miten tämä on mahdollista? Eihän ei-Kaikkeus voi olla totta, koska Kaikkeudella ei voi olla vastakohtaa. Yksi ja yhtenäinen Kaikki-Mitä-On ei voi olla jakautunut. Ainut tapa, jolla Kaikkeudessa ollessa voi kokea ei-Kaikkeutta, on se, että ei-Kaikkeuden olemassaoloon alkaa uskoa. Silloin sen tekee mahdolliseksi.

Mitä enemmän erillisyyteen ja yksilölliseen olemassaoloon alkaa kiinnittää huomiota, sitä todellisemmaksi se muuttuu. Pian kokemuksellinen tieto Kaikkeutena olemisesta häipyy kokonaan pois, ja erillisyyshavainnot nousevat kokonaan etualalle. Tällöin kaikki huomio aletaan kiinnittää Kaikkeuden jakaviin osasiin, eli aikaan, paikkaan ja toisistaan erillään oleviin fyysisiin ilmenemismuotoihin.

Koska ei-Kaikkeus on ikuisen ja muuttumattoman Kaikkeuden (näennäinen) vastakohta, se sisältää pysymättömyyden, muuttumisen, tuhon ja kuoleman mahdollisuuden. Kaikkeudessa ei ole kuolemaa eikä minkään puutetta, koska se on pysyvä, ikuinen, täydellinen ja ehyt, kun taas ajatus ei-Kaikkeudesta sisältää jatkuvan tunteen puutteesta sekä pelon kaiken menettämisestä ja kuolemasta. Kuoleman uhan alla oleminen ja pienenä, erillisenä yksilönä eläminen sen jälkeen, kun on kokenut olevansa Kaikki-Mitä-On, on painajaista. Ja tätähän ihmisen elämä on, jos sitä aivan rehellisesti tarkastelee. Tempoilemme painajaisen kourissa, vaikka olemme koko ajan turvassa Kotona, Kaikkeuden sylissä lepäämässä. Vasta heräämisen jälkeen, kun unikuvat haihtuvat, tajuamme niiden olleen ei-todellisia ja kykenemme jälleen tiedostamaan todellista todellisuutta.  [Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Elämän peli - ja siitä vapautuminen todelliseen olemukseemme

Miksi minun on niin vaikeaa vapautua tästä todellisuudesta, jossa koen eläväni? Koska olen itse valinnut tämän kokemuksen Ykseydestä erossa olemisesta ja yksilöllisen kokemuksen läpielämisestä. Päätin siis itse, että voisi olla mahdollista kokea Taivaan vastakohta eli se, että Kaiken kanssa yhtä olemisen sijaan koenkin olevani pieni, erillinen tietoisuus, joka on irrallaan omasta todellista olemuksestaan, eli Jumalasta. On sama, missä hahmossa tätä erillisyyttä koen – ihmisenä, jonkun muun planeetan olentona, henkimaailman sieluna – kyseessä on kuitenkin aina erillisyyden kokemus. Toisissa hahmoissa muistan ja koen Totuuden paremmin, toisissa olen tyystin painanut sen unholaan.   

Koska olen itse halunnut saada tämän kokemuksen, minun on itse haluttava sen loppumista. Jos haluan kokea erillisyyttä, sitä saan. Jos haluan kokea Ykseyttä ja Jumalan Rakkautta, minun on alettava nähdä sitä ja vain sitä ympärilläni. Mikään ei saa saada minua horjumaan.

Voi olla, että vain ja ainoastaan Ykseyden ja Rakkauden näkeminen ja kokeminen vie minulta aikaa. Olenhan vuosimiljoonilta tuntuvan ajan vahvistanut erillisyyden ja yksilöllisyyden kokemista. Olen uskonut kaiken, mitä ego, eli ajatus Jumalasta erossa olemisesta, korvaani kuiskii. Ego ei ole paha eikä syyllinen, koska se on vain ajatus erillisyydestä, jolla halusin leikkiä hetken. Koska ikuisuudessa ei ole aikaa, ei tämä leikkinikään ole kestänyt sekuntiakaan. Vain uskomiseni tähän leikkiin, tähän peliin, vain uskomiseni aikaan, paikkaan ja erillisiin hahmoihin, saa minut kokemaan tämän kaiken pitkien ajanjaksojen tuntuisen ajan.

Kaikkien kärsimystä aiheuttavien ja erillisyyttä ylläpitävien harhojen sijaan haluan nyt vihdoin yhdistyä todellisen olemukseni, Rakkauden, kanssa. Haluan kokea Jumalan Rauhaa, nyt ja aina.  

[Lue lisää...]