Marja Ikivalo: Rakkauden, turvan ja luottamuksen löytäminen

Me olemme koko ajan Kodin turvassa, mutta olemme nukahtaneet. Meidän todellinen Kotimme on Kaikkeus, mitä myös Taivaaksi, Alkulähteeksi tai Jumalaksi voidaan kutsua. Olemme oikeasti koko ajan Ykseydessä, Ykseyttä, yhtä kaiken kanssa. Kaikkeus on todellinen olemuksemme.

Koska Kaikkeus on Kaikki-Mitä-On, se sisältää myös ajatuksen omasta vastakohdastaan, eli ei-Kaikkeudesta, ei-Ykseydestä. Ja sitä olemme nyt kokemassa. Olemme kokemassa pienenä, erillisenä yksilönä olemista. Miten tämä on mahdollista? Eihän ei-Kaikkeus voi olla totta, koska Kaikkeudella ei voi olla vastakohtaa. Yksi ja yhtenäinen Kaikki-Mitä-On ei voi olla jakautunut. Ainut tapa, jolla Kaikkeudessa ollessa voi kokea ei-Kaikkeutta, on se, että ei-Kaikkeuden olemassaoloon alkaa uskoa. Silloin sen tekee mahdolliseksi.

Mitä enemmän erillisyyteen ja yksilölliseen olemassaoloon alkaa kiinnittää huomiota, sitä todellisemmaksi se muuttuu. Pian kokemuksellinen tieto Kaikkeutena olemisesta häipyy kokonaan pois, ja erillisyyshavainnot nousevat kokonaan etualalle. Tällöin kaikki huomio aletaan kiinnittää Kaikkeuden jakaviin osasiin, eli aikaan, paikkaan ja toisistaan erillään oleviin fyysisiin ilmenemismuotoihin.

Koska ei-Kaikkeus on ikuisen ja muuttumattoman Kaikkeuden (näennäinen) vastakohta, se sisältää pysymättömyyden, muuttumisen, tuhon ja kuoleman mahdollisuuden. Kaikkeudessa ei ole kuolemaa eikä minkään puutetta, koska se on pysyvä, ikuinen, täydellinen ja ehyt, kun taas ajatus ei-Kaikkeudesta sisältää jatkuvan tunteen puutteesta sekä pelon kaiken menettämisestä ja kuolemasta. Kuoleman uhan alla oleminen ja pienenä, erillisenä yksilönä eläminen sen jälkeen, kun on kokenut olevansa Kaikki-Mitä-On, on painajaista. Ja tätähän ihmisen elämä on, jos sitä aivan rehellisesti tarkastelee. Tempoilemme painajaisen kourissa, vaikka olemme koko ajan turvassa Kotona, Kaikkeuden sylissä lepäämässä. Vasta heräämisen jälkeen, kun unikuvat haihtuvat, tajuamme niiden olleen ei-todellisia ja kykenemme jälleen tiedostamaan todellista todellisuutta.  [Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Elämän peli - ja siitä vapautuminen todelliseen olemukseemme

Miksi minun on niin vaikeaa vapautua tästä todellisuudesta, jossa koen eläväni? Koska olen itse valinnut tämän kokemuksen Ykseydestä erossa olemisesta ja yksilöllisen kokemuksen läpielämisestä. Päätin siis itse, että voisi olla mahdollista kokea Taivaan vastakohta eli se, että Kaiken kanssa yhtä olemisen sijaan koenkin olevani pieni, erillinen tietoisuus, joka on irrallaan omasta todellista olemuksestaan, eli Jumalasta. On sama, missä hahmossa tätä erillisyyttä koen – ihmisenä, jonkun muun planeetan olentona, henkimaailman sieluna – kyseessä on kuitenkin aina erillisyyden kokemus. Toisissa hahmoissa muistan ja koen Totuuden paremmin, toisissa olen tyystin painanut sen unholaan.   

Koska olen itse halunnut saada tämän kokemuksen, minun on itse haluttava sen loppumista. Jos haluan kokea erillisyyttä, sitä saan. Jos haluan kokea Ykseyttä ja Jumalan Rakkautta, minun on alettava nähdä sitä ja vain sitä ympärilläni. Mikään ei saa saada minua horjumaan.

Voi olla, että vain ja ainoastaan Ykseyden ja Rakkauden näkeminen ja kokeminen vie minulta aikaa. Olenhan vuosimiljoonilta tuntuvan ajan vahvistanut erillisyyden ja yksilöllisyyden kokemista. Olen uskonut kaiken, mitä ego, eli ajatus Jumalasta erossa olemisesta, korvaani kuiskii. Ego ei ole paha eikä syyllinen, koska se on vain ajatus erillisyydestä, jolla halusin leikkiä hetken. Koska ikuisuudessa ei ole aikaa, ei tämä leikkinikään ole kestänyt sekuntiakaan. Vain uskomiseni tähän leikkiin, tähän peliin, vain uskomiseni aikaan, paikkaan ja erillisiin hahmoihin, saa minut kokemaan tämän kaiken pitkien ajanjaksojen tuntuisen ajan.

Kaikkien kärsimystä aiheuttavien ja erillisyyttä ylläpitävien harhojen sijaan haluan nyt vihdoin yhdistyä todellisen olemukseni, Rakkauden, kanssa. Haluan kokea Jumalan Rauhaa, nyt ja aina. 

[Lue lisää...]

Marja Ikivalo: Neljä vaihetta matkalla takaisin Kotiin

Matkalla takaisin Kotiin, alkuperäiseen ja todelliseen olotilaamme, käymme läpi neljä vaihetta. Jokaisessa vaiheessa suhtautumistapamme maailmaan, Jumalaan ja itseemme on erilainen. Eri lähestymistavat vaikuttavat oleellisesti siihen, millainen todellisuuskäsityksemme kulloinkin on. Ajatuksemme ja niistä johtuvat kokemuksemme sekä tulkintamme tapahtumien merkityksestä ovat siis hyvinkin erilaisia eri vaiheissa ollessamme. Heilahtelemme edestakaisin näiden eri vaiheiden välillä, kunnes olemme valmiit palaamaan pysyvästi Jumalan yhteyteen.

1. Dualismi

Ensimmäinen näistä vaiheista on dualismi. Dualistinen katsantokanta ymmärtää kaiken erillisyyden kautta. Tällöin sisäinen suhtautumistapamme on, että kaikkialla nähdään olevan kaksi toisistaan irrallista asiaa: on minä ja sinä, minä ja maailma, minä ja Jumala. Koska kaikki nämä asiat ovat toisista irrallaan ja erillisiä, niillä ei välttämättä nähdä olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos asioiden nähdään jotenkin vaikuttavan toisiinsa, niin useimmiten dualistisen katsantokannan kautta todellisuutta tulkitseva ihminen kokee, että maailmassa ilmenevät asiat ja toiset ihmiset ovat lähes aina syypäitä siihen, miltä hänestä kulloinkin tuntuu.

Jumala nähdään dualismissa maailman luojana ja täysin ihmisen ulkopuolella olevana olentona, joka joskus on rakastava ja joskus rankaiseva. Tämä tietenkin aiheuttaa aikamoisia ongelmia ihmiselle: kuka osaa varmasti kertoa sen, mikä teko on Jumalan hyväksymä ja mikä on kiellettyä? Mistä tietää, milloin tiedossa on hyvistä teoista seuraava Taivaaseen pääsy ja milloin pahoista teoista johtuva ikuinen rangaistus? Kuka on ymmärtänyt Jumalan mietteet oikein ja kuka tulkitsee ne väärin? 

[Lue lisää...]

Tommi Tamminen: Ajatuksia Ihmeiden Oppikurssista

Ihmeiden Oppikurssin (Kurssin) yksi perusajatus on se, että maailmaa ei ole todellisuudessa olemassa. Kyse on näennäistodellisuudesta. Ihminen tosin voi kokea maailman hyvin todellisena ja pitää sitä itsestään selvänä. Maailman harhanomainen luonne voidaan kieltää tai sitä voidaan epäillä. Tästä huolimatta totuus ei muutu; maailmaa ei reaalisesti ole olemassa! Kurssi opettaa, että kahdesta maailmasta – Jumalan maailmankaikkeudesta ja ihmisten maailmankaikkeudesta – vain toinen on todellisesti olemassa ja se on Jumalan maailmankaikkeus. Ihmisten maailma universumeineen, rinnakkaisuniversumeineen, ajan ulottuvuuksineen, kehoineen ja planeettoineen on lopulta illuusio, joka tulee yhdestä mielestä. Kurssi opettaakin, että monen mielen sijaan on olemassa vain yksi mieli.

Jumala on kaikki, mitä on olemassa. Kaikki se, mitä kehojen silmin voimme havaita, on mielen luomaa manipulaatiota. Koemme aistiemme kautta unitodellisuutta sellaisessa mielen osassa, joka on nukahtanut. Se on pimentynyt ja unohtanut oman jumalallisen alkulähteensä. Tämä osa luulee tehneensä eron itsensä ja Jumalan välille samaistuessaan egoon eli johonkin sellaiseen, joka voi kuvitella itsensä yksilölliseksi ja erilliseksi luojastaan. Tähän mielen sairastuneeseen osaan, jonka pohjalla asuu syyllisyys ja joka pelkää (usein tiedostamatta) Jumalan rangaistusta, samaistumme silloin, kun uskomme, että todellisuus on se, mitä näemme.

Me uskomme, että on olemassa erillisiä egoja ja mieliä, jotka asuttavat kehoja. Uskomme näiden olevan yksilöllisiä ihmisiä, eläimiä ja olentoja. Kurssi opettaa, että koko tämä erillisyys, mielien jakaantuminen, on egon luoma uskoon pohjautuva järjestelmä. Olemme tämän ajatusjärjestelmän vankeja. Näin tulee jatkumaan, kunnes ymmärrämme, että koko egojärjestelmän olemassaolo on kyseenalaistettava. 

[Lue lisää...]