Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Ajatuksia Ihmeiden Oppikurssista


Jumalan todellisuus ja ihmisen näennäistodellisuus
 
Ihmeiden Oppikurssin (Kurssin) yksi perusajatus on se, että maailmaa ei ole todellisuudessa olemassa. Kyse on näennäistodellisuudesta. Ihminen tosin voi kokea maailman hyvin todellisena ja pitää sitä itsestään selvänä. Maailman harhanomainen luonne voidaan kieltää tai sitä voidaan epäillä. Tästä huolimatta totuus ei muutu; maailmaa ei reaalisesti ole olemassa! Kurssi opettaa, että kahdesta maailmasta – Jumalan maailmankaikkeudesta ja ihmisten maailmankaikkeudesta – vain toinen on todellisesti olemassa ja se on Jumalan maailmankaikkeus. Ihmisten maailma universumeineen, rinnakkaisuniversumeineen, ajan ulottuvuuksineen, kehoineen ja planeettoineen on lopulta illuusio, joka tulee yhdestä mielestä. Kurssi opettaakin, että monen mielen sijaan on olemassa vain yksi mieli.
 
Jumala on kaikki, mitä on olemassa. Kaikki se, mitä kehojen silmin voimme havaita, on mielen luomaa manipulaatiota. Koemme aistiemme kautta unitodellisuutta sellaisessa mielen osassa, joka on nukahtanut. Se on pimentynyt ja unohtanut oman jumalallisen alkulähteensä. Tämä osa luulee tehneensä eron itsensä ja Jumalan välille samaistuessaan egoon eli johonkin sellaiseen, joka voi kuvitella itsensä yksilölliseksi ja erilliseksi luojastaan. Tähän mielen sairastuneeseen osaan, jonka pohjalla asuu syyllisyys ja joka pelkää (usein tiedostamatta) Jumalan rangaistusta, samaistumme silloin, kun uskomme, että todellisuus on se, mitä näemme.
 
Me uskomme, että on olemassa erillisiä egoja ja mieliä, jotka asuttavat kehoja. Uskomme näiden olevan yksilöllisiä ihmisiä, eläimiä ja olentoja. Kurssi opettaa, että koko tämä erillisyys, mielien jakaantuminen, on egon luoma uskoon pohjautuva järjestelmä. Olemme tämän ajatusjärjestelmän vankeja. Näin tulee jatkumaan, kunnes ymmärrämme, että koko egojärjestelmän olemassaolo on kyseenalaistettava. Ihminen ei ole eriytynyt luojastaan, vaikka siltä näyttääkin. Olemme edelleen yhtä ja yhdessä Jumalan kanssa, eikä mitään erkaantumista ole tapahtunut. Ainoastaan sairastunut mielen osamme luulee niin.
 
Olemme unohduksen unessa, jossa olemme unohtaneet totuuden Jumalan Valtakunnasta, jota Kurssi kutsuu Taivaaksi. Olemme unohtaneet totuuden itsestämme täydellisenä Jumalan osana, joka on yhtä luojansa kanssa. Tämä itse on ajaton, kehoton, rajaton sekä täydellisyydessään ehyt.  Unohduksen kokemus voi kuitenkin loppua ihmisen kohdalla, sillä on olemassa tie, joka johtaa ulos tästä unimaailmasta, jonka olemme tehneet todeksi uskomalla siihen.
 
Tie unesta todellisuuteen
 
Nopein tie ulos maan unestamme on omaksua Pyhän Hengen ajatusmalli. Tämä on ajatussuunta, joka ei näe virhettä tai virheitä, vaan pelkkää pyhyyttä ja viattomuutta kaikessa siinä, mitä se katsoo. Tämä ei ole aina helppoa egon vääristyneessä maailmassa. Pyhä Henki on ihmisessä asuva ohjaaja, jonka Jumala loi meille itsensä ja Poikansa väliin silloin, kun Jumalan Poika unohti oman Identiteettinsä ja Alkulähteensä. Tämä Välittäjä ja Opas on aina kanssamme sisimmässämme siinä mielen osassa, joka ei ole sairas eikä pimeä. Hän näyttää meille tien ulos kuumeisesta unesta, johon olemme vajonneet, jos vain haluamme ottaa Hänen opastuksensa vastaan. Tätä Kurssi kutsuu Sovitukseksi. Sovitus tarkoittaa sitä, että otamme vastaan Pyhän Hengen ajatusmallin egon ajatusmallin sijaan.
 
Kurssi käyttää raamatusta tuttuja nimityksiä ja termistöä, koska Kurssin mukaan se on oikaisu raamatulle. Kurssi opettaa sitä, mitä Jeesus opetti maan päällä ollessaan. Tosin vain osa hänen opetuksistaan päätyi raamattuun. Paljon Jeesuksen sanomisista muutettiin ja poistettiin ja niihin lisättiin paljon sellaista, mitä hän ei olisi voinut sanoa. Näin tapahtui niiden satojen vuosien aikana, jolloin kristinusko kehittyi. Ihmeiden Oppikurssia käsittelevien Gary Renardin kirjojen mestarit Arten ja Pursah kertovat, ettei Jeesus tullut maan päälle perustamaan mitään uskontoa. Jeesus opetti ja opettaa nyt Kurssissaan puhdasta non-dualismia, joka on paljon lähempänä idän uskomusoppeja Intian Vedantaa ja Buddhalaisuutta kuin sitä, mitä kristinusko on uhraus- ja kosto-oppeineen. Kurssissa Jeesus sanoo, että raamatun evankeliumi on pelkästään rakkauden evankeliumi, ja jos se käsitetään jotenkin muuten, se on ymmärretty väärin. Jeesus myös korjaa monia hänen suuhunsa laitettuja raamatun lauseita.
 
Mistä tämä illuusio – ihmisten maailma ja maailmankaikkeus kaikkine kehoineen – sitten ilmaantui ja miksi?
 
Vaikka voidaan sanoa, että maailmankaikkeus on epäluomus ja jotain, joka ei ole todellinen, on meillä täällä ajan virrassa kuitenkin kokemus, joka näyttää ja tuntuu hyvin todelliselta. Me tunnemme kipua ja tuskaa ja koemme onnen hetkiä, jolloin voimme sanoa, että tämä on kyllä todellista. Onhan planeetat ja tähdet tuolla taivaalla ja tiede on todistanut, että se kaikki on olemassa – aine on olemassa! Jos viillän käteeni veitsellä, se vuotaa verta – eikö se muka ole todellista? Näin voidaan kysyä, ja niin moni kysyykin.
 
Kyllä, kaikki tuntuu hyvin todelliselta, mutta Kurssi sanoo, että yölliset unemme ja se mitä koemme valveilla, ovat vain unen eri tasoja. Niiden muoto on eri, mutta sisältö aina sama ja se on erillisyys kaikesta. Koemme itsemme ja muut erillisinä kehoina, olimme sitten unessa tai valveilla, eli me koemme jatkuvaa erillisyyttä.
                      
Alkuräjähdys ja tietoisuuden synty
 
Kurssi kertoo, että alkuräjähdys syntyi siitä, että me ajattelimme ajatuksen, jota emme jakaneet Jumalan kanssa. Tämä on mahdottomuus, joka kuitenkin näytti tapahtuvan. Sen seurauksena tapahtui tietoisuuden syntyminen, joka oli ensimmäinen mielen jakaantuminen. Tämän jälkeen tapahtui lisää jakaantumisia, kun valitsimme uskomuksen egosta ja yksilöllisestä mielestä. Jokaisen jakaantumisen jälkeen unohdimme edellisen olomuotomme.
 
Jakaantumisen hetkellä unohdimme olevamme henkeä. Unohdimme Jumalan tai kielsimme hänet. Loimme näennäisen kehon, johon saatoimme piiloutua Jumalan kuvitellulta kostolta, jota pelkäsimme. Unohdimme myös Pyhän Hengen, mutta koska Pyhä Henki luotiin meidän muistoksemme todellisesta Itsestämme, emme pystyneet unohtamaan sitä totaalisesti. Siksi se on yhä mielessämme ja nimenomaan sen terveessä osassa. Sieltä se muistuttaa meitä itsestään, Kodistamme Jumalassa ja meidän todellisesta itsestämme. Se muistuttaa, että olemme ikuisesti yhtä viattomia kuin olimme silloin, kun Jumala meidät itsensä kaltaiseksi loi.
 
Kun sanon loi meidät, en tarkoita ihmisiä tai ihmiskuntaa. Jumala ei ole luonut ihmistä, vaan ihmisen taustalla vaikuttavan hengen. Hän ei ole luonut myöskään meidän maailmaamme. Meillä tarkoitan Jumalan Poikaa eli Jumalan laajentumaa, jonka Jumala loi itsensä kaltaiseksi; näiden kahden erona voi nähdä sen, että Jumalan Poika ei luonut itseään. Vain ihminen on pirstonut itsensä kvanttitriljooniin osiin, jotka näyttävät erillisiltä mielen osilta, mutta jotka ovat silti yhtä ja yksi.
 
Tämä erillisyyden ajatus synnytti mielessä valtavan alitajuisen syyllisyyden, josta ihminen pyrkii koko ajan eroon. Syntyi aika ja aineellinen maailma sekä kehot, joihin syyllisyys voitiin projisoida. Koska syyllisyys haluttiin kieltää ja poistaa, niin se siirrettiin muihin, jotka näyttivät olevan ulkopuolella. Egoa hyödyttää juuri se, että ihminen ei edes tunnista toimintansa lähtökohdaksi syyllisyyden projisoimista. Tämä alitajuinen näkymätön kollektiivinen syyllisyys, jonka me kaikki jaamme, sai aikaan energian, josta syntyy aine ja koko se maailman, jonka voimme havaita.
 
Maailmassa eläessämme ajattelemme, että syy ja syyllisyys ei ole meissä, vaan se on aina jossain muualla. Vain täällä erillisyyden maailmassa voimme tuomita muita ja siten säästyä itse syyllisyydeltä. Tämä on itsepetosta, koska tuomitessamme tuomitsemme aina ainoastaan itsemme, koska lopulta ei ole olemassa ketään muuta. On vain yksi mieli, joka toimii mielen lakien alaisesti.
 
Kun näemme toisen ihmisen syyllisenä johonkin, mitä tahansa se onkin hammastahnatuubin väärin puristamisesta murhaan, tosiasiassa tuomitsemme samalla ja aina itsemme. Tämä johtuu siitä, että olemme kaikki mielen tasolla yhtä. Teemme siis vain itsestämme syyllisen. Vaikka tämä on selvästi mielenvikaista, koemme kuitenkin maailmassa eläessämme, että tuomitseminen on oikeutettua. Tämä johtuu lopulta uskostamme ihmisen tekoihin ja siihen maailmaan, jonka näemme. Näemme maailman asiat tosina ja jonakin, joka oikeasti tapahtuu meille. 
 
Ihmisen valinta. Kaksi ajatusmallia.
 
Koska me olemme todellisuudessa yhtä ja yksi, ihmisten arvosteleminen asettuu joka kerta totuutta vastaan. Näemme maailmassa egon tuomitsevan toiminnan, koska sen PERUSTA ON syyllisyydessä, jota alitajuinen mieli kokee. Tämä mieli ajatteli jumaleron ajatuksen ja hetken uskoi sen olevan mahdollista. Myös ego on yksi, vaikka se näyttäytyykin monena.
 
Miten voisimme syyttää ketään mistään, koska jos niin teemme, syytämme aina vain itseämme? Mutta koska erillisyyden kokemuksemme on niin voimakas, syytämme ja tuomitsemme ja näin takaamme syyllisyyden jatkumisen mielessämme. Ja juuri tämä pitää kasassa tätä maailmaa ihan kirjaimellisesti. Kurssi on tässä tinkimätön. Mieli tekee kaiken ja kehot eivät tee mitään. Aivan kuten tietokone ei yksistään tee mitään, ellei sitä ohjelmoida tekemään jotakin. Ja ihmisen ohjelmoija on ennen tietoisuuden heräämistä aina ego. Ego ohjelmoi meidät tekemään asioita ja haluaa, että me tuomitsemme ja syytämme, koska se pitää egon hengissä. Ego ei tunnista Pyhää Henkeä, eikä ymmärrä sitä, koska Pyhän Hengen ajatusmalli on sille täysin päinvastainen ja siten käsittämätön.
 
Tästä kaikesta johtuen ihmisellä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa, mitä tulee kaikkeen, vaikka näyttääkin siltä, että vaihtoehtoja on loputtomasti. Me voimme joko valita egon ajatusmallin tai Pyhän Hengen ajatusmallin. Ja nämä kaksi ovat toisilleen täysin vastakkaisia. Mitään muuta valinnan mahdollisuutta ei ole. Egon ajatusmalli on se, minkä näemme nyt maailmassa vallitsevana. Me palvomme kehoa ja teemme siitä temppelin yksilölliselle itselle, jolla on oma erillinen ja tärkeä identiteettinsä. Yritämme suojella kehoa kaikilta mahdollisilta uhilta, joita uskomme olevan sen ulkopuolella. Teemme kaikkemme, että se tuntisi mielihyvää. Ja me arvostelemme muita kehoja, jotka mielestämme tekevät virheitä ja ovat pahoja meitä tai muita kohtaan. Näemme tämän arvostelun oikeutettuna.
 
Pyhä Henki näkee, että mitään erillisyyttä ei ole. Kehot ovat harhakuvia, joita ei ole olemassa. On vain yksi Henki, joka on viaton. Pyhä Henki ei tuomitse, koska mitään sellaista ei ole tapahtunut, joka tarvitsisi tuomion. Tuomitsemista ja syyttämistä ei tarvita, koska maailmaa, jossa tämä kaikki synti ja syyllisyys näyttää tapahtuvan, ei ole olemassa! Tämä kaikki on unta, jonka mielessämme olemme uskoneet todeksi. Kun yksi ja kollektiivinen täysin rajaton ja ääretön mieli uskoo jonkin asian todeksi, kuten meidän maailmamme ja kehot, se ei voi olla voimaa vailla. Siksi meidän maailmamme tuntuu meille niin todelliselta, mutta maailma on ainoastaan meidän mielessämme, kuten kehommekin. Meillä on kokemus fyysisyydestä ja ajasta, mutta todellisuudessa me olemme ajattomia ja aineettomia olentoja – tai paremminkin olento, joka on kaikkeudessa yhtä.
 
Ihmisluojan virtuaalimaailma
 
Mitä sitten on elämä, syntymä ja kuolema?
 
Nämä kaikki tapahtuvat mielessä, joka on osa egon valtavaa metafyysistä järjestelmää. Epätosi tapahtuu näennäisesti, ollen kaiken todellisuuden ulkopuolella, vaikka oikeasti onkin sen sisässä. Me koemme kaiken mielessämme.
 
Kurssi sanoo, että teimme tai teemme maailman. Kun Kurssi puhuu luomisesta, se tarkoittaa Jumalan tai Jumalan Pojan luomista, joka on ikuista. Meidän tekemisemme maailmassa heijastelee tätä ikuista luomista, mutta on vain sen heikko varjo, koska mikään mitä teemme, ei ole ikuista. Ihmisinä emme pysty luomaan mitään muuta kuin lisää harhaa, joka väistämättä tulee tuhoutumaan.
 
Kurssi kutsuu tätä kaikkea mielen projisoinniksi. Kurssi sanoo, että me katselemme tätä kaikkea ja elämiämme eri kehoissa ajan lopusta käsin ja elämme kaiken uudestaan. Elämme sitä kuvitteellisesti ja se kaikki on jo tapahtunut. Ajatus erillisyydestä oli vain hassu pieni ajatus, joka oikaistiin saman tien. Me emme siten todellisuudessa inkarnoidu kehoihin, vaan näemme kaiken mielessämme ajan ja avaruuden ulkopuolelta. Tähän ulkopuoliseen maailmaan, joka siis on todellinen Jumalan maailmankaikkeus, tämä kuvitteellinen maailma ei ole vaikuttanut mitenkään.
 
Elämme siis uudestaan sitä, mitä ei oikeastaan koskaan edes tapahtunut todellisuudessa! Jos tämä on ihmisestä käsittämätöntä, se on vain loogista. Kurssi sanoo monessa kohtaa, että ihmisen käsityskyky on niin rajallinen, että jotkut totuudet ovat meidän ymmärryksemme tuolla puolen.
 
Me synnymme kehoon, joka näyttäytyy meille totena. Elämme elämäämme kokien ja uskoen kaiken todeksi, joka tapahtuu meille. Maailma on ulkopuolellamme ja tapahtuu meille – aika tapahtuu meille. Sitten kuolemme ja siirrymme elämien väliin, tilaan, joka myöskään ei ole todellinen. Sitten siirrymme takaisin uusiin kehoihin satoja ja jopa tuhansia kertoja. Tämä näyttää kaikki tapahtuvan meille lineaarisesti ajassa, koska meillä on kokemus ajasta. Tämä kaikki on egon järjestelmää, harhamaailmaa, johon olemme sidotut sen vuoksi, että alun perin teimme valinnan egon puolesta Jumalan maailman sijasta. Näin synnytimme näkyvän maailmankaikkeuden, kaikki sen tasot, ajan ja kaikki sen ulottuvuudet.
 
Kurssi opettaa, että aika on holografinen ja kaikki tapahtuu samaan aikaan, niin mennyt, nykyisyys kuin tulevakin – aivan kuten Einstein jo aikanaan totesi. Myös kvanttifysiikassa ollaan päästy hyvin lähelle sitä ajatusta, että kaikki havaitsemamme on ei-mitään. Kun katsoo 100 miljoonan valovuoden päässä olevaa tähteä, se muuttuu samaan aikaan alkeishiukkastasolla. Kvanttifysiikan mukaan näin on ja se kertoo vain sen, että kaikki on mielessä, vaikka tiede ei ole vielä mennytkään niin pitkälle, että olisi tuonut tällaisen ajatuksen julkisuuteen.
 
 
Totuuden Ääni
 
Koska olemme valinneet kehon aistit ja havaitsemisen, emme voi nähdä sitä, mikä on totta, vaan vain sen, mikä on harhaa. Harhan silmin ei voi nähdä muuta kuin harhaa.
 
Mutta me voimme kuulla totuuden äänen, joka on meidän muistomme Pyhästä Hengestä. Voimme siis kuulla todellisen Itsemme. Se asuu mielemme siinä osassa, joka ei ole unessa ja joka on terve. Se ei ole pimeä, eikä sairas osa, joka kutoo harhakuvia. Ne, joilla on takanaan useampi henkinen elämä, voivat saada ns. ylimaallisia valaistumisen kokemuksia. Ne ovat välähdyksiä totuudesta, Jumalasta ja korkeammasta tietoisuuden olotilasta. Nämäkin kokemukset ovat kuitenkin osa havaintomaailmaa ja erillään totuudesta, vaikka edustavatkin korkeampaa tietoisuuden tilaa ja heijastavat totuutta enemmän kuin harhaa.
 
Kurssin mukaan näitä välähdysmäisiä kokemuksia saattaa tapahtua, tai sitten ei, koska jokaisella on oma polku kuljettavanaan. Lopulta valaistuminen, eli todellisen Itsensä muistaminen ja täten yhtyminen Pyhään Henkeen ja Jumalaan, tulee tapahtumaan jokaiselle. Mikään muu ei ole mahdollista. Kun näin käy, sekä harha että ego loppuu.
 
Tästä syystä ego vastustaa totuuden etsimistä ja yrittää häiritä sitä tuhansin eri tavoin. Ego aistii totuuden etsimisen uhaksi. Se ei ymmärrä sitä, koska totuus on vastoin sen omaa ajattelumallia, missä keho on tärkeintä mitä on. Egon viesti on, että kehoa täytyy suojella jatkuvasti kaikilta uhilta, joita maailma on täynnä. Totuuden etsijä, joka on ymmärtänyt, että maailma on vain mielen harha ja että kaikki hänen kohtaamansa olennot ovat lopulta hän itse, ymmärtää egon yritykset häiritä henkisen tien kulkemista. Jumalan opettaja, kuten Kurssi opiskelijoitaan kutsuu, näkee egon häirintäyritykset sellaisina, mitä ne ovat. Ne ovat vain viivytysyrityksiä väistämättömän edessä. Siksi hän sivuuttaa ja jättää ne omaan arvoonsa eli täysin arvottomiksi ja jatkaa eteenpäin. Siksi Kurssi sanookin: ”Ole valpas vain Jumalan valtakunnalle.”
                                     
Olet syy, etkä seuraus
 
Kurssi kehottaa meitä olemaan jatkuvasti tietoinen totuudesta ja siitä, että olemme unessa ja elämme harhassa. Tämä harha tulee päättymään, kun lopetamme ajattelemasta egon tavoin ja valitsemme oikeamieliset ajatukset. Valitsemme silloin Pyhän Hengen ajatusmallin, jossa jokainen ihminen maailmassa nähdään sellaisena, mikä hän todellisuudessa on, eli ikuinen viaton henki. Ja kaikki se, mitä sinulle tapahtuu, sen sinä teet itsellesi. Sinä olet syy etkä seuraus.
 
Maailma ei siis tapahdu meille. Se ei ole ulkopuolellamme. Myöskään aika ei tapahdu meille. Niin maailma kuin aikakin ovat meidän mielessämme. Se, että tämä ymmärretään ja hyväksytään, on Kurssin päämäärä. Tämä hyväksyminen ja ymmärtäminen on prosessi pikakurssin sijaan.
 
Gary Renardin Maailmankaikkeus katoaa -kirjassa Pursah kertoo, että viimeisessä elämässään kehossa hän opiskeli Kurssia 41 vuotta ennen kehonsa kuolemaa. Viimeiset vuodet kehossa hän oli jo valaistuneessa tilassa eli samassa tilassa, missä Jeesus oli eläessään viimeistä kehollista elämäänsä tällä planeetalla. Saman tilan koki myös Maria, Jeesuksen vaimo.
 
Koska kokonainen ajatusmalli ja ajatusjärjestelmän perusta muuttuu tämän prosessin aikana täysin päinvastaiseksi, mitä se aikaisemmin on ollut, tulee ymmärretyksi, että se ei voi tapahtua hetkessä. Kurssissa sanotaan kuitenkin, että ”sinä olet täysin kykenevä heräämään unesta Jumalan todellisuuteen nyt.” Useimpien kohdalla tämä valaistuminen vaatii kuitenkin paljon työtä ja mielen harjoittamista. Ja kuten Kurssi sanookin Työkirjassaan, ”harjaantumaton mieli ei saa aikaan mitään.” Ja juuri sitä Kurssi on; mielen harjoittamisen Kurssi oppilaan ja Ikuisen Oppaan välillä. Mitään sen harjoituksia ei olekaan tarkoitus tehdä muodon eli fyysisyyden tasolla, vaan ainoastaan mielen tasolla. Vain mieli voidaan parantaa, koska mieli on olemassa. Maailmaa ei tarvitse parantaa tai pelastaa, koska sitä ei ole olemassa.
 
Koska ainoastaan mieli voi olla sairas, vain mieli voidaan parantaa. Vain mieli on parannuksen tarpeessa. Se ei näytä olevan totta, koska tämän maailman ilmenemismuodot näyttävät totisesti todellisilta.” [P J 1:2-4]
 
Kurssi ei sinällään opeta jälleensyntymää, koska se on tinkimätön sille totuudelle, että jumalaeroa ei ole koskaan todellisuudessa tapahtunut. Siten mitään ei missään synny mihinkään kehoihin, koska kyse on vain mielen manipulaatiosta. Näin aikakin on vain harha. Kurssi kyllä puhuu niistä, jotka ovat täällä maailmassa ja niistä, jotka eivät vielä ole syntyneet ja jotka ovat jo menneet. Tämä voidaan nähdä jälleensyntymään viittaavana.
 
Me näytämme olevan maailmassa ja meillä näyttää olevan täällä jotakin tekemistä. Egon käsikirjoitus tapahtuu näennäisesti ja koemme ajan lineaarisesti. Siksi me voimme puhua jälleensyntymisestä, aivan samoin kun Arten ja Pursahkin tekevät opetuksissaan.
 
Jälleensyntymien kierrosta vapautuminen
 
Tästä jälleensyntymien kierrosta me kaikki – jotka olemme yksi mieli – tulemme jossain vaiheessa vapautumaan. Tätä varten Kurssi on olemassa. Kurssi esittelee meille Sovituksen periaatteen, jolloin alkuperäinen virhe oikaistaan. Tämä virhe on ajatus jumalerosta ja sen seurauksena tehty valinta samaistua egoon. Me olemme osa tätä oikaisua, kuten Kurssi sanoo: ”Minun osani on välttämätön Jumalan pelastussuunnitelmalle.” [OT H 100]
 
Tätä varten Kurssi esittelee anteeksiannon työkalun. Tämä on oikeaa ja edistyksellistä kvanttianteeksiantoa, joka on täysin päinvastainen kuin kristillinen tai newtonilainen anteeksianto. Sen avulla pelastus tapahtuu, mielenvikainen mieli paranee ja palautuu oikeamieliseen mieleen sekä Pyhän Hengen yhteyteen eli todelliseen Itseensä. Lopulta me muistamme todellisen itsemme ja Alkulähteemme, joka on Jumalassa ja sen, että mitään siitä, mitä luulimme kuvitellun jumalaeron jälkeen tapahtuneen, ei koskaan tapahtunut.
 
Kurssi on elinikäinen henkinen prosessi ja jokaiselle sen opiskelijalle yksilöllinen. Se edistyy sen mukaan, miten valmis kyseinen oppilas on ottamaan vastaan ja hyväksymään totuuden alitajuisella tasolla.  Tältä samalta tasolta kumpuaa myös vastustus totuutta kohtaan, jonka jälkeen vastustus näyttäytyy muodon tasolla ajatuksina. Esimerkiksi näin: ”Minulla on nyt tänä aamuna aika paljon kaikkea tekemistä ja ihan mukavaakin sellaista, että jätänpä nyt Kurssin vähäksi aikaa rauhaan”.
 
Tämä ei tarkoita, että meidän pitäisi hylätä elämästämme kaikki vastuumme tai lupauksemme, vaikka ne kaikki ovatkin vain unen tapahtumia. Kyse on siitä, että huomaamme milloin egomme haluaa pitkittää totuuden oppimista. On äärimmäisen tärkeää, että huomaamme egon juonet ajatuksissamme, jätämme ne omaan arvoonsa ja jatkamme eteenpäin.
 
Sovituksen Tie
 
Jokainen, joka on valmis ottamaan vastaan Kurssin sanoman, tulee tekemään Kurssin juuri niin kuin se pitääkin tehdä. Hän on siitä lähtien Ikuisen Opettajan ja Oppaan opetettavana. Oppilas voikin täysin sydämin luottaa, että häntä autetaan jatkuvasti, kun hän opiskelee Kurssia.
 
Kaikista parasta ohjausta on saatavilla, kun ottaa hetkeksi hiljaisen hetken, sulkee silmänsä ja kysyy ohjausta Pyhältä Hengeltä. Kurssi neuvoo, että vastaus tulee aina ja varmasti. Se voi tulla äänenä tai innoittuneena ajatuksena, tai se voi olla jotain, jonka luet kirjasta, internetistä tai lehdestä. Se voi myös olla jotain, jota joku sanoo tai voimakas tunne tehdä jotakin. Vastaus voi tulla heti tai jonkin ajan päästä, mutta varmaa on se, että saat sen. Kyse on lopulta vain siitä, kuinka valmis olet vastaanottamaan vastauksen.
 
Laajemmalla tasolla Kurssi opettaa, että se Vastaus, joka on vastaus kaikkeen, on jo annettu. Se vain odottaa sitä, että sinä tulisit sille valmiiksi ja että se voisi loistaa sinun mieleesi. Tähän Kurssi juuri tähtääkin.
 
Meidän ei ole tarkoitus luopua fyysisestä maailmasta mitenkään tekemisen tasolla tai muuttaa maailmaa, joka ei ole tosi. Meidän on tarkoitus luopua maailmasta psykologisessa mielessä eli tehdä siitä mielessämme meille merkityksetön. Silloin annamme kaikille fyysisen tason muodoille sen arvon, joka niillä on. Ne kaikki ovat arvottomia ja vain sillä on arvoa, joka on meille näkymätöntä. Tämän jälkeen kaikki fyysisyys ja keho toimivat vain Pyhän Hengen tarkoitusta varten, joka on anteeksianto kaikkea ja kaikkia kohtaan.
 
Tästä alkaa Sovituksen tie, jolla on vain yksi päämäärä. Sen saavuttaminen on aina varmaa, koska mitään muuta päämäärää ei ole. Kaikki valheellisen itsesi tekemät päämäärät ja suunnitelmat eivät ole tosia, eivätkä ne tule lopulta koskaan johtamaan siihen, mitä todella Itsessäsi haluat, joka on paluu Jumalan yhteyteen.
 
Sovituksen Tiellä näytät toimivan ihmisten maailmassa, teet asioita, työtä, vietät vapaa-aikaa, katsot tv:tä, äänestät, jos näin haluat jne., mutta mielesi on yhä vähemmän kiinni maailmassa. Maailman psykologinen kahle hellittää yhä enemmän mitä runsaammin mielessäsi on oikeamielisiä ajatuksia ja mitä enemmän opit antamaan anteeksi itsellesi ja muille sen, mitä ei koskaan oikeasti tapahtunutkaan.

 

- Tommi Tamminen