Kuoleman henkinen Valo
Ihmisen tietoisuus ratkaisee kuoleman kokemuksen
Ihmisen elämän epäilemättä henkisin tapahtuma on kuolema. Silloin ihminen vapautuu alemmista verhoistaan ja hengen maailma aukeaa hänelle. Henkinen silmä näkee, että kuoleman tapahtumassa on paljon sellaista, joka on yhteistä ihmisille, mutta myös paljon sellaista, joka erottaa yksilöt toisistaan. Mistä tämä johtuu ja mitä kuolemassa lopulta tapahtuu? Henkinen näkökulma on seuraavanlainen:
Ihmisen keho kuolee ja ihmisolemuksen kaksi muuta osaa, sielu ja henki, jäävät jäljelle. Henki on kaikilla ihmisillä yhtenäinen nimittäjä, joka antaa jokaiselle ihmiselle ikuisen henkisen valtakunnan jäsenyyden. Se on ihmisen ydinitse ja se jumalallinen kaikkeus, joka jokaiseen yksilöön kätkeytyy. Mutta aivan kuten ihmisen keho, niin myös sielu on jokaisella ihmisellä yksilöllinen. Ihmisen sielutietoisuus on omassa kehitysvaiheessaan ja tämä ratkaisee, mitä kuoleman tilassa lopulta tapahtuu.
Yhteistä kaikille ihmisille on se, että sielun kehitys katkeaa kuolemassa. Maan elämä perustuukin juuri sielun kehitykseen. Ihmisen henkiosa on koko ajan omalla henkisellä tasollaan ehyenä. Ihmisen suuri mysteeri onkin se, että henki on valmis ja sielu on kesken. Sielun täydellistäminen tapahtuu aineen matkalla sielun kierrossa, joka sisältää useita jälleensyntymiä ajassa ja paikassa. Jokaisen elämän jälkeen ihminen näkee sielunsa tason ja miten paljon sielun totuus poikkeaa hengen totuudesta. Hän vertaa sielunsa totuutta henkensä totuuteen. Ja tämä erotus luo seuraavan aineellisen matkan maailmaan. Ellei erotusta ole sielun kierto päättyy ja ihminen jää henkiseen maailmaan.
Heti kuoleman jälkeen ihminen puhdistuu
Ihminen siirtyy heti kuoleman jälkeen tilaan, jota on vanhoissa teksteissä nimitetty kiirastuleksi. Tässä tilassa ihminen käy läpi elämänsä lopusta alkuun. Monet hengenvaaralliseen onnettomuuteen joutuneet ihmiset ovat kertoneet jälkeenpäin, että heidän kehonsa ollessaan tajuton he katselivat elämänsä tapahtumia kuin juoksevana filminä edessään. Kuoleman tapahtuma oli tavallaan lähtenyt jo käyntiin, mutta myöhemmin katkennut virkoamisen tai lääketieteellisten toimien ansiosta. Ihminen kokee tässä kiirastuli-tilassa kaiken elämänsä aikana eläville olennoille aiheuttamansa ilon tai surun peilikuvan lailla itsessään. Elämässään positiiviseen ilmaukseen antautuneelle sielulle kokemus on miellyttävä ja nopeampi. Puhdistusvaiheen jälkeen ihminen kykenee jatkamaan matkaansa syvemmälle henkiseen maailmaan, joka on astraalinen taso.
Heti kuoleman tapahduttua ihmisen fyysinen keho alkaa rappeutua. Tämä johtuu siitä, että kehon eteerinen osa irtoaa fyysisestä kehosta. Se hajoaa päivien sisällä eteeriseen maailmaan. Ihminen on kantanut sitä mukanaan koko elämänsä ajan fyysisen kehon yhteydessä. Nukahtaessa ihmisen henki- ja sieluosa (minä ja astraalinen keho) ovat aina irronneet kehosta fyysisen ruumiin ulkopuolelle. Olemme siis "kuolleet" tavallaan joka yö nukahtaessamme.
Vanhoissa henkisissä teksteissä unta kutsutaan kuoleman sisareksi. Unen ero kuolemaan on kuitenkin selkeä. Keho ja sen eteerinen vastine on nukahtaessa aina jäänyt sänkyyn ja heräämisen hetkellä henki- ja sieluosa ovat löytäneet hopealangan avulla takaisin kehoon. Rihmamainen eteerisestä aineesta koostunut hopealanka katkeaa kuitenkin kuolemassa, kun eteerinen keho irtoaa fyysisestä kehosta. Tämän jälkeen sielu- ja henkiosa eivät enää pääse takaisin kehoon, vaan jäävät henkiseen maailmaan. Ihminen elää silloin astraalisilla tasoilla.
Ihminen etsii tietoista kuolemaa
Kun kuolema on tiedoton ja henkistä ei ole avattu elämän aikana, sielu ei välttämättä heti tiedä kuolleensa. Hän on hämmentynyt ja yrittää luoda kontaktia fyysisen suuntaan. Hänen huomionsa on henkisen maailman sijasta fyysiseen maailmaan päin. Hän liikkuu asuinsijoillaan ja saattaa olla läsnä omissa hautajaisissaan. Tähän vaiheeseen liittyvät monet kummitusilmiöt ja sielu voi saada aikaan fyysisiä ilmiöitä aineellisen maailman puolelle. Omaisen tietoiset ja selkeät henkiset ajatukset voivat tässä kohtaa auttaa sielua eteenpäin. Voimakkaat negatiiviset tunteet tuovat vain lisää hämmennystä tilanteeseen. Lopulta ja jossain vaiheessa sielu jatkaa eteenpäin henkiseen maailmaan.
Kun sielu liikkuu henkiseen maailmaan syvemmälle, se kulkee kuin eri kerroksien välillä kohti omaa sielutietoisuuden tasoaan. Sielu valitsee astraalisen, mentaalisen, kausaalisen, buddhisen tai atmisen tason tyyssijakseen. Se kulkee kevyesti läpi omaa sielutietoisuuttaan matalammat kerrokset, eikä vielä nouse sielutietoisuuttaan korkeammille kerroksille. Sama vetää puoleensa samaa. Lopulta siirrytään oman entiteetin jäsenen ja sieluperheen luokse. Sielu tekee kuoleman jälkeen aina lopulta matkan syvimpään henkiseen itseensä ja korkeimpaan jumaluuden osaansa.
Ihmisen tavoite on nousta Maavaiheen yläpuolelle
Jos sielun kierto on kesken, ihminen luo yhdessä ohjaavien voimien kanssa uuden sielun suunnitelman. Se koskee seuraavaa inkarnaatiota Maapallolla. Ihminen tuntee sisällään, että sieluosa eroaa vielä henkiosan totuudesta ja alkaa liikkua luonnollisesti kohti aineellisen maailman tasoa. Väärät hengettömät ajatusrakenteet liikkuvat epätoivon, materiaalisuuden, tuomitsemisen, häpeän ja merkityksettömyyden maailmoissa. Ne ovat olleet myös sairauksien alkusyitä maan maailmassa. Ne ovat signaaleja muutostarpeesta ihmisen sisäisyydessä ja pinttyneinä tapoina ne ovat puhjenneet sairauksiksi.
Ihmisen sisällä on herkkä henkinen koneisto, joka pyrkii koko ajan ohjaamaan ihmistä henkiseen suuntaan. Kun ihminen ajattelee, hän aktivoi omaa sieluaan liikkumaan ajatuksen mukaan. Ajatuksella on valtava luova voima. Siten ihminen vaikuttaa itse keskeisesti terveyteensä ajatustensa kautta. Lopulta ihminen avaa henkisen maailman ajatuksina sisälleen jo maan elämässään. Kun ihminen tiedostaa jo maan päällä, että hänellä on hengessä kaikki, hän palaa kotiin jo tällöin. Hän alkaa silloin luoda harhan sijaan totuutta. Hän tiedostaa olevansa ikuisesti henkisen maailman jäsen, jonka perintönä on Alkulähteen valtakunta. Tämä tarkoittaa ajatusrakenteiden eheytymistä, tervettä elämää ja myös sitä, että se aukeaa hänelle täysipainoisesti henkisessä maailmassa.
Matka takaisin kohti maan maailmaa alkaa jossain vaiheessa sielukierron ollessa kesken. Sielu tunnistaa keskeneräisyyden ja epäsynkronisaatio hengen kanssa vie hänet naisen kohtuun. Sielu syntyy naiseksi tai mieheksi yleensä vuorotellen ja liikkuu tuttujen läheisten pariin Maapallolle. Keskeinen sielun tehtävä on aiemmissa elämissä luotujen vääristyneiden ajatusrakenteiden korjaaminen. Nämä toimivat esteenä henkisessä valtakunnassa. Sielu haluaa polttaa ja muuntaa ne niin, että ne eivät luo ristiriitaa henkiosan kanssa. Näin hän laajentaa omaa sielutilaansa seuraavan kuoleman jälkeen. Vähitellen henki ja sielu alkavat muistuttaa toisiaan.
Sielulla on ikä
Parisenkymmentä henkistä kirjaa kirjoittanut filosofian tohtori José Stevens määrittelee kirjasarjassaan (Michaelin käsikirja (JS ja Simon Warwick-Smith), Taosta Maahan ja Maasta Taoon) ihmisen sielun iän eri tasot seuraavasti:
Vastasyntynyt sielu
Lapsisielu
Nuori sielu
Kypsä sielu
Vanha sielu
Transsendenttinen sielu
Ääretön sielu
Kaksi viimeistä sieluryhmää toimivat lähinnä henkisessä maailmassa. Ne voivat halutessaan tulla opetustehtäviin maan maailmaan, mutta eivät enää pääsääntöisesti inkarnoidu aineen tasolla. Jokaisen sielun iän sisällä on seitsemän tasoa ja seitsemännen tason jälkeen sielu siirtyy seuraavaan sielun ikään. Sielun kierto maisessa maailmassa täydellistetään vanhan sielun seitsemännellä tasolla.
Materialistisin ja hengettömin vaihe - sielun henkinen yö - koetaan nuoren sielun iässä. Silloin henkiset käsitteet ovat korvautuneet materiaalisilla arvoilla ja ihminen näkee elämän pelkästään fyysisenä ilmauksena. Ihminen elää unohduksen laaksossa kokien materian harhaa, jossa aine on peittänyt hengen näkyvistään. Tällainen kokemus on mahdollista henkiselle olennolle ainoastaan aineen maailmassa. Hän toimii tavallaan omaa henkistä kuvaansa vastaan. Hän haluaa kokea aineen täydesti, jotta hän voi nousta harhan yläpuolelle myöhemmin. Kypsän sielun iässä aletaan varovasti etsiä henkisiä arvoja. Vanhan sielun elämässä henkiset käsitteet täydellistetään ja henkinen tuodaan myös arjen toimintaan. Loppuvaiheessaan sielu tiedostaa tärkeimmän tehtävänsä ja antautuu täysin henkiselle maailmankuvalle. Hengen totuus on paljastanut aineen harhan.
Ihminen palauttaa henkiset asetukset tietoisuuteensa
Fyysinen maailma on kuitenkin väliaikainen näyttämö ihmiselle. Kuoleman ilmoitus on aina ihmiselle sama; kuulumme henkiseen maailmaan. Tästä syystä ihmisen valtaa kuoleman hetkellä hyvä olo ja keveys, riemu ja tunne oikeassa paikassa olemisesta sekä tunne jumaluudesta ja kotiinpaluusta. Ihmisellä on sisällään luontainen tieto moniulottuvuudellisuudesta, henkisestä valtakunnasta ja alkulähteestä, jonka osa hän itse on. Vain aineen verho on katkaissut tämän tiedon vuotamisen ihmisen tietoisuuteen.
Antroposofi Rudolf Steiner kertoo teksteissään, miten ihminen kerran kauan sitten eli Hyperboreassa pysyvänä henkisen maailman olentona. Sitten tapahtui jotakin, jota kuvataan vanhoissa teksteissä "sodaksi taivaassa". Aineellisten tasojen synty on liitetty tähän kohtaan ns. luciferiseen kapinaan, jossa pyrkimys oli irtautua henkisen maailman järjestyksestä. Tämän tapahtuman jälkeen enkelistä tuli ihminen. Henkinen olento alkoi inkarnoitua fyysiselle tasolle ensimmäistä kertaa Lemurian muinaisella mantereella. Hänen matkansa kulki Atlantiksen mantereen kautta nykyaikaan. Ihminen haluaa palauttaa henkiset asetukset tietoisuuteensa ja päästä aineellisen tason ja unohduksen yläpuolelle. Nämä vaatimukset tulevat muuttamaan maailman tulevaisuuden monella tapaa.
Ihminen on tiedostamattaankin selvänäköinen
Ihminen on luontaisesti henkisenä olentona selvänäköinen. Hän on myös tiedostamattaankin sitä, vaikka vasta tietoinen ajatus aktivoi kyvyn sielussa. Kun ihminen tietää tämän, aisti alkaa ilmoittaa itsestään. Lopulta kolmas silmä aukeaa. Siksi ihmiset näkevät tänään enemmän kuin eilen. Uusi tietoisuus on kasvamassa planeetallamme. Ihminen ei enää usko aineen luomaan rajaan.
Tämä kehitys näkyy myös sairaaloissa, joissa on nykyaikana koettu miljoonia kuolemanrajakokemuksia. Niissä ihminen on kliinisesti kuollut, irronnut kehostaan (OBE = Out of the body experience) ja kokenut erikoisen rajatilan. Siinä hän on tunnelin kautta siirtynyt harmoniseen henkiseen maailmaan. Tässä suunnattoman rauhan tilassa ihminen on kohdannut henkisiä oppaita, valo-olentoja sekä edesmenneitä omaisiaan. Lopulta ihminen on tiedostanut, että hänen ei ole aika jäädä tähän miellyttävään valon maailmaan. On jouduttu palaamaan sairaalan sängyssä makaavaan kehoon.
NDE-kokemuksia (Near death experience) tutkitaan tänään eri puolilla maailmaa ja useat lääkärit ovat tietoisia niistä. USA:ssa on useita NDE-tutkimusinstituutteja, jotka ovat jo vuosikymmeniä tutkineet kyseistä ilmiötä. Filosofian tohtori ja neurotieteiden professori Mario Beauregardin mukaan ilmiöstä jo nyt tehdyt lukuisat tutkimukset todistavat, että tietoisuus jää henkiin ja jatkuu kuolemassa.
- Pekka Tamminen
